Anvisningar  
Om Topelius
 

Sanomalehtikirjoitukset


Topelius toimitti lähes kaksikymmentä vuotta Helsingfors Tidningaria. Hänen kaunokirjallinen tuotantonsa on läheisessä yhteydessä hänen sanomalehtimiehen työhönsä.

Topelius toimitti Helsingfors Tidningaria vuosina 1842–1860. Myöhemmin hän kirjoitti muihinkin lehtiin, mutta tässä keskitytään hänen uraa uurtavaan toimintaansa Helsingfors Tidningarissa. Lehteä oli sen perustamisesta 1829 lähtien pidetty pääkaupunkilaisen kauppaporvariston lehtenä. Se ilmestyi kaksi kertaa viikossa kaksipalstaisena nelisivuisena numerona, kunnes toimittaja onnistui 1854 taivuttamaan omistajan suurentamaan lehden kokoa ja tekemään siitä kolmipalstaisen. Topeliuksen aikana painos nousi 717 kappaleesta 2 356 kappaleeseen.

Helsingfors Tidningar ennen Topeliusta

Koko sinä aikana, jolloin Topelius toimitti lehteä, Suomessa vallitsi lehdistön ennakkosensuuri. Sen vuoksi saatiin ulkopoliittisia uutisia kauan julkaista vain maan virallisessa lehdessä nimeltä Finlands Allmänna Tidning, eikä lehdistö voinut vapaasti valita aiheitaan ja näkökulmiaan. Keskustelua poliittisista kysymyksistä ei voitu itse asiassa käydä. Vakavaluonteiset artikkelit olivat Suomen lehdistössä perinteisesti hyvin perusteellisia eivätkä lainkaan lukijaystävällisiä, eikä niitä ollut sovellettu muulle kuin akateemiselle lukijakunnalle. Vähemmän vakava materiaali oli toisaalta huomiota herättävän kevyttä tuontitavaraa, jolla ei ollut mitään yhteyttä kotimaisiin, paikallisiin olosuhteisiin.

Helsingfors Tidningarin vakinainen sisältö ennen Topeliusta koostui kuulutuksista, nimityksistä, hiippakuntauutisista ja pörssikursseista. Otsakkeen »Pot-Pourri» alla julkaistiin ulkomaisista lehdistä saatuja uutisia kaikenlaisista kuriositeeteista, ja silloin tällöin julkaistiin lähetettyjä runoja tai runokäännöksiä. Lukijoille tarjottiin myös käännettyjä jatkokertomuksia. Paikallista ainesta olivat torihinnat ja maininnat Helsingissä käyneistä ulkopaikkakuntalaisista »matkustavaisista», uutiset konserteista ja vierailevista teatteriseurueista sekä ilmoitukset.

Topeliuksen tuomat uudet suuntaukset

Topelius ryhtyi julkaisemaan paikallisuutisia, pakinoita ja omia jatkokertomuksiaan, jotka siis oli kirjoitettu nimenomaan lehteä varten. Hän selosti teatteriesityksiä ja muita tapauksia, hän arvosteli samoja esityksiä ja kirjoitti vasta ilmestyneistä kirjoista, ja pakinoissa hän täydensi vakavamielisempää materiaalia pikanteilla yksityiskohdilla ja ennen kaikkea helsinkiläisyleisön reaktioilla. Topelius loi Gruusiassa tai Bessarabiassa palvelevan fiktiivisen luutnantti Leopoldin, joka sai kerran kuukaudessa kirjeen kotikaupungistaan. Kirjeissä on pelkistetty annos keveästi esitettyjä uutisia ja pieniä näpäyksiä helsinkiläisyleisölle tai kilpaileville lehdille – tai vihjauksia sensuuriin, joka panee kapuloita toimittajan rattaisiin. Leopoldin-kirjeistä on tullut käsite Suomen sanomalehdistön historiassa. Kirjeet olivat tietenkin tarkoitetut kotiyleisön luettaviksi, jotka saivat lukea kaupungistaan ja itsestään – joskus kevyen karrikatyyrin muodossa. Tällainen lukijoiden sisältäminen oli uutta Suomen sanomalehdistössä.

Jatkokertomukset olivat tärkeitä 1800-luvun lehdissä, ja Topelius julkaisi niitä vuosien mittaan yhden toisensa jälkeen. Lukijakunta oli aikaisemmin saanut tyytyä kömpelösti käännettyihin jatkokertomuksiin tyyliin »Yö Niilillä», mutta nyt saatettiin lukea aikalaisnovelleja, historiallisia kuvauksia ja jännittäviä kummitustarinoita, jotka tapahtuivat kotimaassa. (Lisää Topeliuksen jatkokertomuksista, ks. Proosa.

Topelius ei halunnut pelkästään huvittaa lukijoita. Hän vaati lainakirjastoja ja uimakouluja ja nosti useita kertoja esiin epäkohtia, kuten kirjoittaessaan 1858 Helsingin korkeista vuokrista ja 1859 köyhien helsinkiläisten kurjista asumuksista. Topelius arvosteli palvelusväen heikkoa asemaa ja puhui jo varhain »alempien luokkien viihdyttämiseksi tarpeellisista kansanhuveista». Pedagogisesti hän toi ongelmat esiin artikkeleissaan ja palasi niihin fiktiivisissä, pakinoivissa kirjeissä saadakseen epämiellyttävät tosiasiat menemään paremmin läpi.

Kevätjuhla 1848

Ylioppilaiden Flooran päivänä 1848 viettämä kevätjuhla on merkkipäivä Suomen kulttuurihistoriassa. Runebergin »Maamme laulu» laulettiin silloin ensimmäistä kertaa Fredrik Paciuksen säveltämänä, ja Fredrik Cygnæus piti suuren suosion saavuttaneen puheen. Juhlaa on pidetty suurena kansallisen innostuksen ja ylioppilaiden intomielen ilmauksena – paljolti Topeliuksen siitä Helsingfors Tidningarissa antaman kuvauksen ansiosta. Siinä Topelius käytti taitavasti hyväkseen tarjolla olevia julkisen sanan ilmaisumuotoja. Toukokuun 17. päivän lehdessä on perusteellinen ja lennokas selostus, jossa Topelius kuvailee tunnelmaa, »kun herra C. ylisti liekehtivän kaunopuheisesti onnea olla syntynyt niin kauniiseen maahan kuin Suomi – ja viittasi iltaruskoon lahdilla ja kuuhun, joka kohosi kevätöisin kuusenlatvojen yläpuolelle – ja puhui kaikista Suomen muistoista ja Suomen toivosta kehottaen elämään ja kuolemaan tämän maan puolesta – silloin moni silmä kyyneltyi ja paisuvat tunteet kohosivat ilmoille sammumattomina riemuhuutoina, jotka usein keskeyttivät puheen. Lopulta kaikki paljastivat päänsä Suomen nimen edessä, musiikki ja laulu virittivät 'Maamme-laulun', jota pyydettiin yhä uudelleen; innostus oli sanoinkuvaamatonta.»

Lehden seuraavassa numerossa, 20. toukokuuta, Topelius julkaisi runonsa »Finlands Namn» (»Suomen Nimi», suom. Irene Mandelin), jossa hän kuvailee kevätjuhlaa. Runo on hänen arvostetuimpia kansallisaiheisia runojaan. – Selostus päättyy mainintaan, että »koko kevätjuhla, joka kaikessa riemukkuudessaan noudatti järjestystä ja pysyi kaikkien tunnustaman kohtuuden rajoissa, jätti kaikille miellyttävän ja elävän muiston». Mutta Topelius ei ole pelkästään korkealentoinen kronikoitsija ja juhlarunoilija. Toukokuisessa helsinkiläiskirjeessä luutnantti Leopoldille pakinoitsija Topelius kertoo, mitkä määrät alkoholia nautittiin juhlan kuluessa, ja että lisäksi poltettiin 5 000 sikaria ja hävitettiin 600 lasia, jotka joko rikottiin tai vietiin, kun kansaa tulvi yömyöhällä paikalle ja kun »varaspojat nappasivat voileipiä ja sikareja ja eukot keräsivät laseja esiliinoihinsa». Näin hän valaisee pääkaupungin elämää eri näkökulmista, sekä korkealta että alhaalta.


Lukuvihjeitä

Päiviö Tommila, »Nykyajan mahtavimpia miehiä», Genos 69 (1998), s. 162–165, 212–213.
Zachris Topelius, Leopoldinerbrev. Correspondence från Helsingfors, utg. Clas Zilliacus, Helsingfors: Schildts 2003.
Clas Zilliacus & Henrik Knif, Opinionens tryck. En studie över pressens bildningsskede i Finland, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 526, Helsingfors 1985.

Selostus tapahtumista toukokuun 17 päivänä 1848, runo »Finlands Namn» ja helsinkiläiskirje luutnantti Leopoldille, jonka otsakkeena on »Från Helsingfors», ovat luettavissa verkossa: Historiallinen sanomalehtikirjasto.

 

 

Utgåvan är licensierad enligt Creative Commons Erkännande-Ickekommersiell-IngaBearbetningar 4.0 Internationell (CC BY-NC-ND 4.0).

Nytt digitalt läromedel för grundskolan – ett lätt och skojigt sätt att bekanta sig med Zacharias Topelius, hans författarskap och samtid

Topelius för lågstadiet riktar sig till grundskolans lägre årskurser, särskilt årskurs 5 och 6, och utgår från texter av Topelius. Läromedlet är fritt tillgängligt på gratis.laromedel.fi. För dig som undervisar i modersmål och litteratur eller historia finns också Topelius för gymnasiet, även det gratis.

Läromedlen har tagits fram av Schildts & Söderströms Läromedel (S&S) på uppdrag av och i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS).

Den finska versionen av Boken om Vårt Land, Maamme kirja, finns nu som digital utgåva

Utgåvan är ett samarbete mellan Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) och Finska Litteratursällskapet (SKS) och den är fritt tillgänglig på maammekirja.fi.