Anvisningar  
Om Topelius
 

Lastenkirjallisuus


Trollsländan (Sudenkorento) oli lapsille ja nuorille tarkoitettu lehti, johon Topelius lähetti ahkerasti avustuksia, mm. pari otsikolla »Vinterlek» varustettua näytelmää.

Topeliuksen katsotaan luoneen itsenäisen ruotsinkielisen lastenkirjallisuuden, jonka esikuvana hän oli koko 1800-luvun. Hänen lastenkirjallisuutensa sisälsi ajalle moderneja ajatuksia lapsuudesta ja lastenkasvatuksesta, ja hänen kirjoitustyylinsä oli uudenaikaista ruotsinkielisessä kulttuuripiirissä. Vuodesta 1840 kuolemaansa 1898 asti hän kirjoitti noin 230 satua, runoa, laulua ja satunäytelmää. Topelius edusti myös innovatiivista ajattelua lapsille kirjoitettujen näytelmien alalla. Lapset eivät olleet pelkkiä katselijoita, vaan myös näyttelijöitä, ja perusajatuksena oli, ettei näytelmiä pitänyt näytellä vaan leikkiä. Useimpia näytelmäkappaleita sanotaankin »leikeiksi», ja ne jaetaan »seikkailuihin» näytöksien asemesta.

Sadut

Topelius julkaisi vuosina 1847–1852 neljä pientä satukokoelmaa nimeltä Sagor. Sadut olivat sekä runomuodossa että suorasanaisia. Niitä ei ollut kirjoitettu ensisijaisesti lapsille, pikemminkin ne olivat henkilökohtaisen kirjoittamistarpeen ilmauksia, ja satu tarjosi sopivan muodon. Jo lapsena Topelius oli kirjoittanut kertomuksia ja satuja sisarelleen ja uusikaarlepyyläisille ystävilleen. Häntä kiinnostivat kansansadut, varmaankin hänen isänsä harrastuksen ansiosta, mutta myös uusromanttinen taidesatu. Topeliuksen tärkein esikuva oli H.C. Andersen, joka kirjoitti satuja sekä lapsille että aikuisille.

Ensimmäiset sadut ovat hyvin epätasaisia, ja niissä on Andersenin tai muiden kirjoittamien satujen selviä jäljitelmiä. Kaikkia ei ole myöhemmin julkaistu uudelleen, osittain niiden kirjallisten puutteiden takia, osittain siksi, ettei niiden ole katsottu sopivan lapsille. Vähitellen Topelius kehitti näkemystään sadun opettavaisesta tarkoituksesta.

Lastenlehti Eos

Ensimmäinen ruotsinkielinen lastenlehti, Eos, alkoi ilmestyä 1854. Joulukuussa 1853 oli Helsingfors Tidningarissa siitä artikkeli, jossa Topelius julisti näkemyksensä lastenkirjallisuudesta ja sen tehtävästä. Hän korostaa mielikuvituksen kehittämisen tärkeyttä, mutta luonnollisesti myös uskoa Jumalaan ja isänmaallisuutta. Näitä ajatuksia hän kehitteli edelleen marraskuussa 1855 lapsille tarjottavaa lukemista käsittelevässä moniosaisessa artikkelissaan »Om läsning för barn». Topeliuksen mukaan tietyt kansansadut olivat lapsille sopimattomia epäselvän moraalinsa ja aivan liian julman tai vertauskuvallisen sisältönsä vuoksi, jota lapset eivät voineet ymmärtää. Hän arvosteli myös liian moraalisia satuja. Sen sijaan hän kehotti lastenkirjojen kirjoittajia katselemaan maailmaa lapsen »objektiivisin» silmin.

Eoksesta tuli lastenlehtien esikuva koko Pohjolassa, esim. Adam-sedän (C.A. Wetterberghin) lehdelle Linnea. Mikään muu lehti ei kuitenkaan pysynyt jatkuvasti yhtä korkeatasoisena kuin Eos, lähinnä Topeliuksen monien innovatiivisten avustusten ansiosta.

Suuri osa Topeliuksen suosituista saduista, runoista ja lauluista julkaistiin ensin Eoksessa, esimerkiksi »Vattumato» ja »Valtterin seikkailut». Eos ilmestyi vuoteen 1866 asti, ja Topelius kirjoitti suurin piirtein joka numeroon. Hän avusti myös ahkerasti Trollsländan-lastenlehteä, joka ilmestyi 1868–1873 ja jonka seuraajia olivat 1885–1892 ilmestynyt Nya Trollsländan ja 1895–1900 ilmestynyt Sländan. Suuri osa hänen lähettämistään kirjoituksistaan julkaistiin sitten kokoelmassa Lukemisia lapsille, joka on tai ainakin on ollut useimmissa Suomen kodeissa.

Käännökset ja uudistetut versiot

Topelius muokkasi ja käänsi useita saksalaisia satuja, ja on vaikeaa vetää rajaa »muokkaamisen» ja »kääntämisen» välille. Milloin hän on kirjoittanut sadusta oman versionsa ja milloin hän on vain kääntänyt sen ja tehnyt siihen pieniä »parannuksia»? Usein onkin vaikeaa erottaa, mikä on Topeliuksen omaa ja mikä lainattua. Tunnettujen vieraskielisten kertomusten saattamista laajan yleisön ulottuville Suomessa pidettiin kulttuuritekona. Vuonna 1853 julkaistiin kokoelma saksan kielestä »vapaasti muokattuja» satuja Grimmin veljesten satujen Kinder- und Hausmärchen (1812–1819) pohjalta nimellä Barnträdgården. Små Berättelser och Dikter för den första ungdomsåldern. Satukokoelma on tunnistettu Topeliuksen kääntämäksi huolimatta siitä, että hänen nimeään ei kirjassa mainita. Tässä Topelius käytti samaa menetelmää kuin aikaisemmin muokatessaan kansansatuja. Hän teki muutoksia ja lisäyksiä saadakseen selvemmin esille kertomusten moraalin, ja hän korosti konkreettisia ja koomisia yksityiskohtia. Hänen katsottiin parantaneen satuja ja tehneen niistä lapsille paremmin sopivaa lukemista. Tällaisesta muokkaustyöstä mainitaan esimerkkejä alla olevassa bibliografiassa.

Lukemisia lapsille


Kuvilla varustettu painos Lukemisista lapsille ilmestyi vuosina 1893–1897 WSOY:n kustantamana.

Läsning för barn julkaistiin kahdeksana »kirjana» vuosina 1865–1896, ja siitä otettiin lukemattomia uusia painoksia jo Topeliuksen eläessä. Läsning för barn alkoi ilmestyä suomeksi vuodesta 1874 alkaen nimellä Lukemisia lapsille. Niistä tuli heti hyvin suosittuja sekä Suomessa että Ruotsissa. Niihin oli valittu sopivia osia satukokoelmasta Sagor sekä Eoksessa ja muissa lastenlehdissä julkaistuja kertomuksia, mutta Topelius kirjoitti myös uusia satuja ja lauluja nimenomaan tätä kokoelmaa varten. Hän valitsi ja muokkasi sisällön itse. Eräät vanhat sadut saivat uuden nimen, ilmeisesti ruotsinmaalaista lukijakuntaa ajatellen, mutta monet sadut ja laulut on myös kirjoitettu kokonaan uudelleen. Teoksen sisältö on toisin sanoen tarkkaan punnittu eri-ikäisille lapsille sopivaksi, ja siinä on selvä pedagoginen ohjelma.

Vuosina 1890 ja 1891 kansakoulun opettajatar Sofi Almqvist julkaisi kaksi nidettä Läsning för barn kouluja varten. Kouluvalikoima vaikutti huomattavasti siihen, että Läsning för barn levisi laajalle, varsinkin Ruotsiin, mutta se johti osittain myös siihen, ettei Topelius kyennyt enää valvomaan satujaan. Hänelle maksettiin niukasti koulupainoksista, ja hän pitikin niitä »lahjana Ruotsin lapsille».

 

Bibliografia Topeliuksen lastenkirjallisuudesta (ruotsiksi)

Aakkosellinen rekisteri Topeliuksen yksittäisistä teoksista lapsille (ruotsiksi, PDF)
Kronologinen rekisteri Topeliuksen yksittäisistä teoksista lapsille (ruotsiksi, PDF)

 

Lukuvihjeitä

Markus Brummer-Korvenkontio, Lapsuuden kirjat Suomessa 1799–1899, Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto & C. Hagelstamin antikvaarinen kirjakauppa 2000.
Ritta Kuivasmäki, Marja Kukkonen & Marita Rajalin (red.), Koivu ja tähti. Nuorisokirjallisuus Suomessa 1543–1899, Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin julkaisusarja 24, Tampere 2004 (verkkojulkaisu).
Kaarina Laurent, Topelius saturunoilijana, Helsinki 1947.
Maija Lehtonen, Aaveita ja enkeleitä, lapsia ja sankareita. Näkökulmia Topeliukseen, Suomen nuorisokirjallisuuden instituutin julkaisuja 25, Tampere 2002.
Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius ihmisenä ja runoilijana. Viides nide, Helsinki: Otava 1931.
Eva von Zweigbergk, Barnboken i Sverige 1750–1950, Stockholm 1965.

 

 

Utgåvan är licensierad enligt Creative Commons Erkännande-Ickekommersiell-IngaBearbetningar 4.0 Internationell (CC BY-NC-ND 4.0).

Nytt digitalt läromedel för grundskolan – ett lätt och skojigt sätt att bekanta sig med Zacharias Topelius, hans författarskap och samtid

Topelius för lågstadiet riktar sig till grundskolans lägre årskurser, särskilt årskurs 5 och 6, och utgår från texter av Topelius. Läromedlet är fritt tillgängligt på gratis.laromedel.fi. För dig som undervisar i modersmål och litteratur eller historia finns också Topelius för gymnasiet, även det gratis.

Läromedlen har tagits fram av Schildts & Söderströms Läromedel (S&S) på uppdrag av och i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS).

Den finska versionen av Boken om Vårt Land, Maamme kirja, finns nu som digital utgåva

Utgåvan är ett samarbete mellan Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) och Finska Litteratursällskapet (SKS) och den är fritt tillgänglig på maammekirja.fi.