Anvisningar  
Om Topelius
 

Näytelmät


Nuottivihkossa on kohtaus Kaarle-kuninkaan metsästyksestä, Suomen ensimmäisestä oopperasta.

Topelius osallistui Suomen teatterielämään sekä keskustelijana ja arvostelijana että aloitteentekijänä, teatterin johtokunnan jäsenenä ja näytelmäkirjailijana. Jo teini-iässä hän kiinnostui teatterista ja näytelmäkirjallisuudesta. Ystäväpiirilleen käsin kirjoittamassaan Ephemerer-lehdessä hän kokeili vuoropuhelujen ja pikku näytelmien kirjoittamista.

Topeliuksen elinaikana painettiin yhdeksän hänen kirjoittamaansa näytelmää ja librettoa, mutta hän kirjoitti paljon enemmän, varsinkin niin sanottuja tilapäisnäytelmiä jotakin tilaisuutta tai juhlaa varten. Tämän lisäksi hän kirjoitti monta erilaisia lastennäytelmiä, jotka julkaistiin Lukemisia lapsille-sarjassa. Julkaisemattomia näytelmiä säilytetään suurimmaksi osaksi Kansalliskirjaston käsikirjoituskokoelmassa. Sellainen on esimerkiksi 16. marraskuuta 1852 »taiteellisessa illanvietossa» esitetty proverbi Ingen ros utan törne, jossa on Fredrik Berndtsonin kupletteja.

Näitä tuotteitaan Topelius kutsui harvoin näytelmiksi. Hän käytti mieluummin kuvaavia nimityksiä, kuten »tilanne», »talvikappale», »seikkailu» tai »huvinäytelmä». Lastennäytelmiä, joita käsitellään otsakkeen lastenkirjallisuus alla, hän sanoi usein »leikeiksi». Osa näytelmistä koottiin ja julkaistiin sekä 1861 että 1881 teoksessa Dramatiska dikter. Topeliukselle niin tärkeä ja rakas Nya Theatern paloi 1863, ja katsotaan että, hänen kiinnostuksensa teatteriin loppui siihen. Vuoden 1864 jälkeen hän kirjoitti vain pari vaatimattomampaa näytelmää tilaustyönä.

50 vuotta myöhemmin

Vasta 1850-luvulla Topelius alkoi kirjoittaa säännöllisesti näytelmiä esitettäviksi. Monet hänen novellinsa ja satunsa olivat kuitenkin dramaattisia, mitä suosittu näyttelijä ja teatterinjohtaja Pierre Deland korosti pyytäessään Topeliusta kirjoittamaan näytelmäksi kertomuksensa »Gamla Baron på Rautakylä» (»Rautakylän vanha parooni»), joka oli ilmestynyt 1849 Helsingfors Tidningarissa. Näin syntyi Topeliuksen ensimmäinen näytelmä 50 vuotta myöhemmin (Efter Femtio år), jonka ensi-ilta oli maaliskuussa 1851. Prologi on sijoitettu Hagan linnaan vuonna 1788 mutta näytelmän tapahtumat Suomeen, Näsijärven rannalle Rautakylän säteriin vuonna 1838. Kyseessä on romanttinen kilpakosinnasta, rikotuista lupauksista, kommelluksista ja hyvityksestä kirjoitettu näytelmä, jonka keskushenkilöitä ovat veljekset Drakenhjelm ja taloudenhoitajatar Lisette. Samalla tehdään tiliä myös 1700-luvun ja valistusajan pinnallisuudesta ja moraalittomuudesta sellaisina kuin Topelius näki ne.

Ensiesityksessä näytelmä kesti neljä ja puoli tuntia, mutta Topelius alkoi heti kirjoittaa sitä uudelleen ja lyhentää sitä. Kun se painettiin myöhemmin samana vuonna, siitä poistettiin esimerkiksi koko epilogi. Tämä oli Topeliukselle tavallista, hän otti vastaan kritiikkiä, keskusteli, pyyhki yli ja muokkasi. Hän piti yhtenä tärkeimmistä tehtävistään osallistumista oman teatteritaiteen luomiseen Suomeen. Kasimir Leino suomensi näytelmän vuonna 1899.

Regina von Emmeritz

Topeliuksen tunnetuimpiin näytelmiin kuuluu historiallinen näytelmä Regina von Emmeritz, jonka hän kirjoitti 1852. Toiminta keskittyy Emmeritzin linnaan Frankenissa kolmikymmenvuotisen sodan aikana. Päähenkilö, nuori uskolleen vahvasti omistautunut katolinen ruhtinatar, on Välskärin kertomuksista, ja näytelmä koskettelee hänen dramaattista kohtaamistaan arkkivihollisen, »sankarikuningas» Kustaa II Adolfin kanssa. Rippi-isänsä, jesuiittapater Hieronymuksen (hänkin tuttu Välskärin kertomuksista) ja imettäjänsä Dorthen yllyttämänä nuori ruhtinatar päättää murhata Ruotsin kuninkaan, joka on valloittanut hänen isänsä linnan, mutta rakastuukin tähän. 1870-luvun lopussa Topelius muutti näytelmää osittain, koska hän halusi korostaa enemmän uskonnollisia kysymyksiä kuin Reginan sisäistä taistelua vihan ja rakkauden välillä. Näytelmä oli Suomen Kansallisteatterissa koko 1800-luvun mittaan useimmin esitettyjä teatterikappaleita. Eino Leinon suomennos Regina von Emmeritzistä on vuodelta 1899.

Kaarle-kuninkaan metsästys


Martin Pacius (1911–1998) on lahjoittanut Fredrik Paciuksen malliteatterin 1840-luvulta Svenska littaratursällskapet i Finlandille. Kuva esittää Kaarle Kuninkaan metsästyksen kolmannen näytöksen loppukohtausta. Tausta on kopio Magnus von Wrightin ölymaalauksesta näytelmän ensi-illasta 1852. (Valok. Janne Rentola.)

Topeliuksen näytelmiin kuuluu myös pari librettoa, joista tunnetuin on Fredrik Paciuksen säveltämä Kaarle-kuninkaan metsästys. 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla oopperaa esitettiin Helsingissä ainoastaan harrastelijatasolla, ja kaupungissa vieraili satunnaisesti ulkomaisia oopperaseurueita, jotka esittivät ajan keskeisiä kappaleita. Aika oli kypsä ensimmäiselle kotimaiselle oopperalle ja Pacius, joka oli suomalaisen musiikkielämän johtava hahmo, ei aikaillut ottaessaan yhteyttä ystäväänsä Topeliukseen pyytääkseen häneltä libreton Kaarle-kuninkaan metsästykseen. Säveltäjä ja kirjoittaja työskentelivät teoksen parissa 1850-luvun alussa ja Suomen ensimmäinen ooppera sai ensi-iltansa 24. maaliskuuta 1852 Helsingissä. 

Topeliuksen libreton lähtökohtana on kertomus Kaarle XI:n metsästysretkestä Ahvenanmaalla vuonna 1671. Libreton dramaattinen aines koostuu yhtäältä aatelismiesten salaliitosta kuningasta ja hänen holhoojahallitustaan vastaan, toisaalta salametsästyksestä. Suurriistan metsästys oli kuninkaallinen yksinoikeus ja kun nuori föglöläinen Jonathan kaataa hirven suoraan kuninkaan ja hänen uskollisten nenän edessä se katsotaan lähinnä olevan verrattavissa majesteettirikokseen. Jonathanin morsian Leonora, joka jo kerran aikaisemmin on pelastanut nuoren kuninkaan hukkumisesta, puuttuu jälleen tapahtumiin ja torjuu salaliiton kuningasta vastaan. Vastalahjaksi hän pyytää kuningasta armahtamaan Jonathanin. Nuori pari saavat toisensa, kuningas jakaa palkkioita uskollisille ahvenanmaalaisille ja palaa takaisin Ruotsiin, kuoron »Nyt kauaksi Suomi jäädä saa...» säestämänä.

Topelius yhdistää libretossaan kahta rinnakkaista jännitysmomenttia hauraaseen romantiikkaan – myös nuori kuningas on rakastunut Leonoraan – ja asettaa hovielämän kansanelämän vastakohdaksi. Kuoro-osuudet, joissa Topelius rakentelee anakronistista vastakohtaa Ruotsin ja Suomen välille on poistettu myöhemmistä versioista. Jäljelle on jäänyt toinen tapahtuma-ajalle vieras aihe; topeliaaninen isänmaallisuus, joka yhtäältä korostaa kansan ja maan, toisaalta kansan ja kuninkaan välistä yhteyttä. Nämä aiheet sopivat hyvin vuosien 1850–1852 ankarasti kontrolloituun poliittiseen ilmastoon, koska ne eivät mitenkään liittyneet Ruotsin ja Venäjän sotiin ja olivat yleisesti ottaen poliittisesti vaarattomia. Paciuksen taiteelliset pyrkimykset olivat korkeammalla, kuin Topeliuksen, jonka libretto aika ajoin muistuttaa laulunäytelmää. Pacius kommentoi kirjeessään Topeliukselle, että teksti oikeastaan vain toisessa näytöksessä nousee todellisen oopperan tasolle ja että musiikki tässä antaa levollisen vaikutelman. Ensimmäinen ja kolmas näytös ovat enemmän näytelmän kaltaisia ja niissä musiikki pikemminkin hillitsee tapahtumia kuin elävöittää niitä.

Pacius hioi oopperaansa vuosikymmeniä. Ennen Tukholman ensi-iltaa joulukuussa 1856 hän kirjoitti kaksi uutta aariaa ja yhden kuoro-osuuden. 1870-luvlla Pacius muokkasi orkestrointia, keskitti juonta ja teki pari lisäystä. Kyseisen version ensi-ilta oli Helsingissä 1875 ja viimeinen, neljäs versio, esitettiin 1880. Ooppera sisälsi runsaasti sellaisia aineksia, joiden avulla se pysyi pitkään ohjelmistossa 1800-luvulla. Mutta käsitykset näytelmistä ja musiikista muuttuivat, eritoten 1880-luvulla ja sen jälkeen Kaarle-kuninkaan metsästystä esitettiin ainoastaan historiallisissa yhteyksissä, kuten esimerkiksi Topeliuksen 100-vuotis päivänä 1918. Suomen Kansallisooppera esitti teoksen keväällä 2007.

Sancta Maria

Toinen libretto, Sancta Maria, on keskeneräinen työ, jolla on pitkä historia. Sen teemana on Suomen käännyttäminen kristinuskoon ja Suomen muinaisuuden ja kristinuskon kohtaaminen. Tätä aihetta Topelius käsitteli ensi kerran 1847 kertomuksessaan Sagan om jättarne och kung Autio (Satu jättiläisistä ja Autio kuninkaasta) ja myöhemmin 1840-luvulla eeppisessä runossaan Jätteminnet i Norden. Topelius oli jo alkanut suunnitella Kuningas Aution dramatisointia, kun saksalais-suomalainen säveltäjä Konrad Greve pyysi häneltä librettoa vuonna 1850. Topelius hylkäsi nyt ajatuksen, että päähenkilönä olisi jättiläisten viimeinen perillinen, koska Greve huomautti, että sitä voisi olla vaikeaa esittää näyttämöllä. Päähenkilöksi tuli sen sijaan pakanallisten suomalaisten viimeinen kuningas. Topelius ehti kirjoittaa kaksi erilaista versiota Grevelle ennen tämän kuolemaa heinäkuussa 1851. Greve ei ollut aloittanutkaan säveltämistä. Vuoden 1852 alussa ruotsalainen säveltäjä J.A. Josephson otti Topeliukseen yhteyttä ja pyysi sävellettäväkseen Sancta Mariaa. Libretosta oli samaan aikaan kiinnostunut myös Pacius, joka kuitenkin tällä kertaa hylkäsi ajatuksen. Runsaan kirjeenvaihdon ja pitkän odotuksen jälkeen Topelius lähetti Josephsonille valmiin libreton 1853, mutta säveltäjä totesi tehtävän ylivoimaiseksi ja luopui siitä.

 

Bibliografia Topeliuksen näytelmistä (ruotsiksi)

 

Lukuvihjeitä

Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen: 1400–1900, utg. Johan Wrede, Helsingfors/Stockholm: Svenska litteratursällskapet i Finland/Atlantis 1999.
Yrjö Hirn, Teatrar och teaterstrider i 1800-talets Finland, Stockholm: Wahlström & Widstrand 1949.
Valfrid Vasenius, Topelius om teatern i Finland 1842–1860, Helsingfors: Schildts 1916.
Valfrid Vasenius, Zacharias Topelius. Hans lif och skaldegärning. Femte delen, Helsingfors: Schildts 1927.

 

 

Utgåvan är licensierad enligt Creative Commons Erkännande-Ickekommersiell-IngaBearbetningar 4.0 Internationell (CC BY-NC-ND 4.0).

Nytt digitalt läromedel för grundskolan – ett lätt och skojigt sätt att bekanta sig med Zacharias Topelius, hans författarskap och samtid

Topelius för lågstadiet riktar sig till grundskolans lägre årskurser, särskilt årskurs 5 och 6, och utgår från texter av Topelius. Läromedlet är fritt tillgängligt på gratis.laromedel.fi. För dig som undervisar i modersmål och litteratur eller historia finns också Topelius för gymnasiet, även det gratis.

Läromedlen har tagits fram av Schildts & Söderströms Läromedel (S&S) på uppdrag av och i samarbete med Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS).

Den finska versionen av Boken om Vårt Land, Maamme kirja, finns nu som digital utgåva

Utgåvan är ett samarbete mellan Svenska litteratursällskapet i Finland (SLS) och Finska Litteratursällskapet (SKS) och den är fritt tillgänglig på maammekirja.fi.